pian sitä taas mennään

Vapaapäivät tuli ja meni. mitään erikoista en tehnyt, päivät kuluivat lähinnä hengaillessa, lueskellessa ja pitkiä kävelylenkkejä tehdessä :) oon muuten lukenut täällä jo tähän mennessä varmaan enemmän kun viimesen kahden vuoden aikana yhteensä. kolmas kirja jo menossa ja se johtuu kyllä ihan vaan siitä kun ei ole televisioita, mulla on ikävä tv:tä, en oo nähnyt yhtään ohjelmaa kolmeen viikkoon :D
no lukeminenkin on kyllä ihan jees ja nyt on menossa jo toinen kirja englanniksi, niin kai sekin ihan hyvää tekee.

Seuraavaksi lista asioista, joista en pidä täällä tai jotka ovat muuten vaan outoja:

- ihmiset käyttävät kenkiä sisällä ( onneksi Seattlen kodissa ei pidetä)
- leipää säilytetään jääkaapissa?
- suihkussa tulee vettä niin pienellä paineella, että hiustenpesu kestää sata vuotta (senkin pitäisi kyllä parantua Seattlessa, koska täällä on vedestä pula)
- täällä syödään maapähkinävoileipiä lounaaksi (ne on sairaan pahoja)
- täällä on niin outoja ihmisiä: puolet puhuu itsekseen kaduilla ja tekee kaikkea outoa :D
- osa kodeista on tosi epäkotoisia: ei mattoja, verhoja, televisioita yms.
- on aika raskasta puhua koko ajan englantia ja kääntää sanoja päässä
-ikävöin ystäviä

Asiat, jotka ovat kivoja:

- olen oppinut syömään aamupalaksi puuroa
- maistoin ekaa kertaa sienilasagnea ja tykkäsin siitä. wuhuu!!!
- poikien kanssa menee koko ajan paremmin
- englanti paranee pikkuhiljaa
- olen saanut uusia ystäviä
-pääsen pian seattleen ja saan vihdoin purkaa kamat ja tehdä huoneesta oman näköisen
- olen syönyt paljon meksikolaista ruokaa ja tykännyt siitä
-olen ollut itsenäinen ja hoitanut tärkeitä asioita yksin kuten: avannut pankkitilin, vienyt lapset junalla San Fransiscoon
-olen päässyt shoppailemaan (ja kävin ekaa kertaa victorias secretin liikkeessä, se oli huippu<3)
- onhan tää nyt vaan ihan SAIRAAN makee paikka ;)

Lapset tulivat kotiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja sen kyllä kuuli!! tuli valvottua siinä pari tuntia, kun O itki isän perään. toisaalta oli hyvä kuulla, että O itkee myös äidille ja, että itku johtuu lähinnä siitä kun hän ei tiedä mitä tapahtuu ja kun tilanteet/paikat vaihtuvat nopeaan tahtiin.
Keskiviikko- torstai ja perjantai olivat kaikki ihan kivoja päiviä. perus lastenhoitoa: leikkiä, välipaloja, ulkoilua, lounaita, päiväunia yms. Perjantai illalla vein lapset ekaa kertaa junalla San Fransiscoon, matka sujui hyvin. San Fransiscossa leikittiin pari tuntia ennen kun isä M tuli kotiin, sitten pääsin vapaalle. Kävin syömässä samassa hampurilaispaikassa kun edellisviikolla. Siellä on niin hyvää ruokaa, suosittelen kaikille San Fransiscon Joint Burgeria :) illallisen jälkeen lähdin junalla takaisin Berkeleyyn ja K haki minut asemalta kotiin.

Lauantai oli rento päivä. töitä vaan 9-12 ja silloin siivottiin Katen kanssa taloa. ainut juttu mikä silloin harmitti oli se, että pilasin uudet niken housuni :( nyt niissä on jotain pesuainetta, joka ei lähde pois. Iltapäivällä tapasin ensimmäistä kertaa Saksalaisen au pairin S:n. Oltiin sovittu, että mennään shoppailemaan Emeryvilleen ja että näemme hänen talollaan klo 15. S asuu ihan meidän lähellä ja talo oli helppo löytää. vähän jännitti, että millainen tyyppi S on ja, että keksinkö mitään puhuttavaa, mutta päivä oli aivan mahtava. tultiin tosi hyvin juttuun ja oli ihanaa kun kumpikaan ei puhunut mitään täydellistä englantia, niin ei tarvinnut ottaa mitään paineita:) tultiin takaisin kotiin vasta puol 9 aikaan ja oltiin molemmat ihan poikki. Ostos saaliiksi löytyi: kolme pitkähiaista paitaa, baskeri ja uusia alushousuja victorias secretiltä ;)

tänään en ole tehnyt mitään, ( ja sain siitä yhdeltä vähän palautettakin) mutta eikö se ole ihan oikein, että joskus saa vaan laiskotella?? olen siis vaan hengannut koko päivän, ollut koneella ja jutellut ystävien kanssa, lukenut, pakannut, kuunnellut musiikkia ja pelannut PASIANSSIA :D

Huomenna tiedossa aikainen herätys. Lähdetään K:n kanssa junalla San Fransiscoon, josta M sitten heittää meidät ja lapset lentokentälle ja niin mä vihdoin pääsen Seattleen ja olen siitä niin iloinen!!!! :))
Seuraavaksi siis luvassa kirjoitus Seattlesta!!

Ylämäki alamäki..

Meidän kummitustalo

Kauniita taloja perjantain kävelylenkiltä

Keskiviikkona oli aika jännittävä päivä, koska laitoin ekaa kertaa O:n päiväunille. Se sujui kuitenkin hyvin, luettiin muutama tarina ja sanottiin hyvää yötä sukulaisten kuville ja niin jäi O kiltisti nukkumaan, eikä itkenyt yhtään. Sen aikaa leikittiin M:n kanssa, rakennettin maatila ja tehtiin paperilennokit, joita sitten heitettiin kilpaa. O:n unien jälkeen leikittiin vielä hetki ennen kun K tuli kotiin. Illalla lähdettiin syömään K:n vanhan opiskelijaystävän luo. Heillä oli aivan ihana talo, varmaan eka sellainen edes vähän kotoista. mä en ymmärrä miksi ihmiset ei käytä täällä verhoja?? No joka tapauksessa oli oikeen mukava ilta, vaikka pääasiassa istuin hiljaa ja kuuntelin kun muut puhuivat. Perheen äiti kertoi ymmärtävänsä mun tilanteen hyvin, koska oli itse ollut joskus vuoden ranskassa vaihdossa, eikä ollut osannut hyvin kieltä. Sain siis kaikki sympatiat puolelleni, hah :)


Torstai aamulla otettiin taas takapakkia. O oli huonolla tuulella ja niin äidin perään, etten saanut hänelle laittaa ees sukkia ja kenkiä jalkaan. Siinä vaiheessa oli kyllä niin paha mieli, kun oli jo pari päivää mennyt niin hyvin. Lähdettiin junalla/maa-alaisella (mikä lie ikinä onkaan) San Fransiscoon lasten isän luo. K oli hetken aikaa meidän kanssa siellä ja piirsi mulle kartan puistoon, johon voitaisiin mennä sitten O:n päiväunien jälkeen. Lapset oli tosi kiltisti kun K lähti, syötiin, leikittiin, O nukkui ja sitten mentiin tunniksi puistoon ja meillä oli tosi kivaa :) Isä M tuli kotiin hieman myöhässä n. varttia vailla 7 ja sen jälkeen pääsin vapaalle. Kävin syömässä yhdessä hampurilaispaikassa ja taiteilin itseni kahdella junalla takaisin kotiin, vaan loppumatka ei sujunutkaan ihan niin hyvin kun päätin yrittää kävellä kotiin :D Eksyin kyllä aiika pahasti, mut onneks tää on niin pieni paikka ettei mitän paniikkia syntynyt. Ja ehdin myös kotiin ennen kun K tuli.


Tänään oli eka päivä kun sai nukkua oikeen kunnolla pitkään. Hengailin vaan huoneessani, juttelin kavereiden kanssa koneella ja kuuntelin musiikkia, kunnes päätin lähteä kävelylle ja etsimään jotain kivoja kauppoja. Pari tuntia olin reissussa, enkä löytänyt yhtään kivaa vaatekauppaa, mut eiköhän niissä ehdi vielä käymään :) Hain itselleni kumminkin ekan jenkki Cosmon, jossa oli sellaset kepeet 260 sivua ja kaikkea hyvää syötävää. Myöhemmin käytiin K:n kanssa kaupassa ja mun Hostäiti on niin lähdössä huomenna viihteelle, kaupasta mukaan ostettiin mm. pullollinen Tequilaa :D Samalla kauppareissulla K sanoi, et tossa on muuten pankki, ois kiva jos menisit ens viikon aikana avaamaan itsellesi tilin. Hahaa, mitähän siitäkin tulee ku mä meen sinne yksin sähläämään :D


Nyt on siis seuraavat neljä päivää vielä vapaata ja K on poissa ainakin huomisen ja maanantain. Sunnuntaina tänne tulee jotaitakin päivällisvieraita. Tänään tänne (Berkeleyyn) pitäisi tulla toinen au pair mut katsotaan jaksaako/ehtiikö hän vielä viikonlopun aikana näkemään mua. mutta enköhän mä jotain keksi :) Fiilikset on ihan hyvät tällä hetkellä, mutta kovasti odotan jo et pääsis sinne Seattlen kotiin ja sais vihdoin laittaa kaikki tavarat paikalleen ja alkaa elää normaalia elämää, sekä nähdä kaikki Seattlen au pairit ja saada uusia ystäviä :)

Ensimmäiset päivät perheessä

Sunnutaina lähdettiin K äidin kanssa ajelemaan kohti San Fransiscoa tapaamaan poikia ja M isää. Koska oli kaunis päivä K päätti viedä minut pidemmän reitin kautta ja samalla käytiin vähän ihailemassa mäellä kauniita maisemia.







Golden Gate Bridge

Perille päästyämme kävimme tilaamassa viereisestä ravintolasta Mexicolaista ruokaa. Sain päättää, että otanko paistettua kanaa vai oonko seikkailuhaluinen ja maistan kanaa suklaakastikkeessa. Tietenkin piti valita jälkimmäinen vaihtoehto ja se oli muuten oikeesti tosi hyvää (eikä maistunut suklaalta) :) Kun mentiin sisälle isän luo pienempi O oli vielä päiväunilla, mut isompi M oli jo hereillä. Hän aluksi vähän ujosteli mut ruokailun jälkeen esitteli jo mulle taloa reippaasti. Pienempikin heräsi pian, mutta ei varmaan edes tajunnut että kuka mä olin :) samalla selvisi, että kun pojat lähtee isänsä kanssa perjantaista tiistaihin Hawajille, niin voin myös viettää ne päivät isän talossa San Fransiscossa jos tahdon. en oo vielä päättänyt, että missä sitä olis.. hienoa kun ei tunne ketään niin kai se on ihan sama, että missä sitä hengaa :D
Illallisen jälkeen lähdimme takaisin tänne Berkeleyn kotiin ja M esitteli vielä tämänkin kodin mulle. sitten olikin jo aika mennä nukkumaan.

Maanantaina syötiin aamupalaa ja pian sen jälkeen jäinkin jo ekaa kertaa lasten kanssa yksin. O ei oikeen tykännyt ajatuksesta, että äiti lähti pois ja tällänen outo ihminen jäi heidän kanssaan kotiin. 20 minuutin itkukonsertin jälkeen sain O:n rauhoitettua, kiitos M:n hyvien neuvojen. Syötiin välipalaa, leikittiin, syötiin päivällistä ja sitten K tuli laittamaan O:n päiväunille ja lähti takaisin töihin. Leikittiin M:n kanssa tarrakirjalla, piirrettiin ja rakennettiin pahvilaatikosta autopesula, siitä tuli niin makee :) Onneksi O ei herännyt ennen kun K tuli takaisin kotiin. Illalla lähdettiin kauppaan ja sen jälkeen mentiin vielä puistoon, mun ei olisi tarvinnut lähteä mukaan koska työaika oli jo ohi, mut mielelläni menin mukaan :)

Tänään tuli pikkunen äkkilähtö San Fransiscoon, kun K ei ollut oikeen ajatellut
aamuruuhkia. meidän piti lähteä 9.00 mut lähdettiinkin jo 8.20 ja silti K myöhästyi hammaslääkäri ajastaan. Mä kuljeskelin lasten kanssa sen aikaa pitkin San Fransiscon katuja ja yritin olla eksymättä kun ei ollut mitään hajua koko kaupungista :D käytiin syömässä välipalaksi mustikkamuffinssit ja jatkettiin taas kävelyä. Olin vähän peloissani, että miten O reagoi kun taas jää kahdestaan mun kanssani, mutta hän istui ihan kiltisti rattaissa ja M:kin oli suht nätisti :D Hammaslääkärin jälkeen lähdettin ajamaan K:n ystävän luo Petalumaan, sinne oli vähän reilun tunnin matka. Siellä vietettiin koko päivä uima-altaalla oleskellen, syöden, lasten kanssa leikkien.. K:n ystävällä H:lla oli kaksi lasta, josta pienempi noin 7 vuotias poika tais tykästyä muhun enemmän kun mun host-lapset, koska hän halusi koko ajan pelata mun kanssa futista ja istua sylissä :D Reissulla tapahtui myös edistystä, koska O piti mua kädestä kiinni monta kertaa ja pyysi kerran päästä syliinkin. Kyllä tuntuu noin pienet asiat hienoilta :) lähdettiin sieltä noin viiden aikaan kotiin ja tultiin syömään illallista. Nyt kauhulla odotan jo huomista päivää kun jään lasten kanssa taas kotiin, o-ou!! : D

Täällä ollaan!

Ensimmäinen viikko lähti käyntiin Amerikassa maanantaina 9.8. täällä ollaan koettu jo niin ylä-kuin alamäkiäkin. Itse maanantai oli päivistä kamalin. Koko lentomatkan Saksasta Usaan mieletön mahakipu, joka jatkui sitten perille päästyäni oksennustautina.. sehän oli juuri sitä mitä ekasta päivästä odotin :D Onneksi mulla oli kaksi loisto hoitajaa koululla, joten kiitos Janiika ja Roosa, en olisi pärjännyt ilman teitä ;)
Tiistai alkoi hieman valoisimmissa tunnelmissa, vaikka väsymys oli aika kova. seitsemältä herätys, aamupalalle ja oppitunneille jotka kestivät 8.30?- 18.00, no okei, kyllä meillä siinä välissä syötiin ja pari taukoakin pidetiin, mut aika pitkiä päiviä silti. Tiistain tunnilla esittelin itseni 35 muulle au pairille, jotka ovat tulossa jokseenkin samaan suuntaan kanssani, mutta vaan kaksi heistä tulee Seattleen ja yllätys, yllätys Saksalaisia molemmat.. koko koulussa oli noin 230 ihmistä joista noin 150 oli Saksalaisia, kuulin siis viikon aikana varmasti enemmän saksaa kun engantia :D niin, palatakseni vielä siihen esittelyyn.. mielestäni oli aika hauskaa, että tälläinen esiintymiskammoinen ihminen kuin minä, puhuu ihan rennosti englantia, toisin kun jos ois pitänyt puhua Suomea oisin ollut ihan hermona. tiedän, olen outo!! :D tiistai iltana meillä oli kansainvälinen laulu-ilta, jossa kaikki maat esitti vuorollaan jonkun laulun omalla kielellään. me suomalaiset oltiin kyllä kaikista parhaita esityksellä pää-olkapää-peppu... jonka kaikki joutuivat leikkimään meidän kanssa :D saatiin isoimmat aploodit, go Suomi! ;)
Keskiviikko alkoi jo mennä rutiinien mukaan, oppitunteja koko päivä ja tehtiin ryhmätöitä. Meidän viiden hengen ryhmä teki mm. 1-2 vuotiasta. niiden sosiaalisista taidoista, kehityksestä, leikeistä yms. aluksi en ollut yhtään innostunut koko jutusta, mutta kyllä se sitten loppujen lopuksi oli ihan mukavaa :)) illalla meille oli puhumassa "poliisi" kaikkeen turvallisuuteen liittyvistä asioista. Se oli niin hauska esitys ja musta tuntui et kaikki keskittyi enemmän meihin suomalaisiin kun siihen esitykseen, naurettiin vissiin liian kovaa :D
Torstaina oli aamulla muutama oppitunti, jonka jälkeen lähdettiin New York cityyn. SE OLI VAAN NIIN TÖRKEEN HIENO PAIKKA! täytyy mennä joskus uudestaan, koska lähinnä istuttiin bussissa ja kierrettiin ympäri kaupunkia . ensi kerralla sitte enemmän kävelyä ja paikkoihin tutustumista ja shoppaamista :D vaikka ostin mä pakolliset I love NY t-paidat ;)
Perjantaina olikin jo aika lähteä hostperheisiin. Ei ollut mukava hyvästellä Suomen tyttöjä, kun oli ollut koko viikon niin tiivisti yhdessä. ois voinut luulla, että ollaan tunnettu kauemminkin :D perjantaina kumminkin lähdettiin 9.00 busseilla lentokentälle, josta tulin Dallasin kautta San Fransiscoon. Olin illalla seitsemältä perillä ja Hostäiti Kate oli mua kentällä vastassa. Olihan se vähän outo tilanne nähdä ekaa kertaa, mutta kaikki meni tosi hyvin. Kierreltiin ympäri San Fransiscoa, käytiin ruokakaupassa ja tultiin tänne Katen vanhempien luo Berkeleyhyn, kävin suihkussa, luin ja menin nukkumaan ja nukahdin kyllä saman tien.
Lauantaina kun heräsin (ja muuten vielä ihan sairaan aikasin) olin ihan pihalla, että missä oon. piti vähän aikaa kelata, että hetkinen.. ainiin :D kävin heti koneella kun ajattelin, että teitä suomi ystäviä on siellä ja niin muutama olikin :) kävin aamupalalla ja sain housebookin missä on kaikkea hyödyllistä informaatiota esim. kotitöistä mitä mun tarvitsee tehdä, turvallisuudesta yms. tulin lukemaan sitä tänne ylös ja oli vähän paha mieli ja ikävä kaikkia ja ekaa kertaa sellanen olo, että mitä mä täällä oikeen teen, mutta se meni onneksi ohi kun syötiin Katen kanssa päivällistä ja hän kertoi, että oon hänen mielestään tosi rohkea kun uskalsin lähteä tänne ja että puhun hyvää englantia (mikä ei kyllä mun mielestä pidä yhtään paikkaansa) mut anyway tuli paljon parempi mieli :) käytiin hakemassa mulle kaupungista uus adapteri, koska ainut johto joka ei sopinut suomesta ostamiin oli tietokoneen laturi (tietenkin se tärkein) mutta nyt on sekin hankittu :) ja samalla haettiin uus liittymä, joten ystävät laitan teille pian uuden numeron josta mut saa jatkossa kiinni :)
Tässä teille ekaa viikkoa. Huomenna mennään lasten isän Michaelin luo lounaalle ja näen lapset ekaa kertaa, hiukan jännää, mut samalla myös odotan sitä, koska täällä on vähän outoa ja turhan hiljaista ilman heitä :)
Pahoittelen että tästä tuli nyt näin pitkä, mutta kun oli niin paljon kerrottavaa. lukeekoon ken jaksaa ;)