Höpötystä tatuoinneista

Nyt oikeesti, tulkaa joku hakemaan tää tietokone multa pois! Keksin koko ajan mitä älyttömämpiä juttuja mitä tällä voi tehdä ja arvatkaa mitä oon tehnyt viimiset pari tuntia.. no selaillut tatuointien kuvia! :D Ja arvatkaa mihinkä se johtaa.. no tatuointikuumeeseen (taas)!!! Tästä ei hyvää seuraa! Mä rakastan tatuointeja (paitsi rumia sellasia), tatuoinnit on mielenkiintosia ja ne kertoo paljon ihmisestä itsestään, haluaisin tulevaisuudessa miehen, jolla on tatuointeja, musta ne on seksikkäitä! Jenkeissä lähes kaikilla on tatuointeja, olet enemmänkin poikkeus jos sulla ei sellaista ole. Mua ärsytttää Suomalaisten ahdasmielisyys tatuointeja kohtaan ja miten ne vaikuttaa työpaikkojen saantiin yms. Miksi ihmeessä? Mulle tatuoinnit on vähän sama asia kun jos pitäisin koruja ja ne on juttuja, jotka koristavat mun ihoa. Moni aina kysyy, että no onko sitten hienoa kun oot 70-vee ja sulla on tatuointeja.. no totta helvekossa on, ne on sillonkin osa mua ja kertoo mun menneestä elämästä, ehkä vähän haalistuneina, mutta ikuisesti ne mussa tulevat pysymään, eikä se mua haittaa.

No, aloin miettimään, että jos nyt vielä ottaisin "yhden" tatuoinnin, niin mihin sen laittaisin.. Ja mua on alkanut hirveesti himottamaan käsi. Enkä tiedä miksi, koska oon aina ollut sitä mieltä, että naisilla tatuoinnit käsissä ovat harvinaisen rumia. Ja omalla kädellä tarkoitan nyt tätä kyynerpäästä kämmeneen olevaa väliä (mutta ns. nurjaa puolta), tonne niin sanottuun haba kohtaan en kyllä laittaisi yksinkertaisesti vaan, koska se ei ole mun tyylistä (katotaanko kun sanon näin niin se seuraava tatuointi on juurikin siellä). Ja arvatkaa mitkä olivat kaksi ensimmäistä negatiivista asiaa, jotka tulivat mieleeni.. asia 1. äitini saisi varmaan sydänkohtauksen ja asia 2. miltä mä sitten näytän hääpuvussani kun meen naimisiin? Hahaa, ensinnäkin kuka sanoo, että mä koskaan menen naimisiin ja toiseksi varmaan ihan yhtä hyvältä/huonolta näytän oli mulla sitten kädessä tatuointi tai ei. Sitten tuli tottakai mietittyä myös miten se vaikuttaa tulevaisuuksien työpaikka mahdollisuuksiin yms. mut camoon, me ollaan kumminkin jo menossa hyvää vauhtia 2000-lukua, kyllä ihmisten pitäisi osata ymmärtää, ettei tatuointeja omistavat ihmiset ole yhtään sen pahempia, kun ketkään muutkaan ihmiset.

Sitten aloin miettimään, että uskaltaisiko sitä vihdoinkin ottaa värillisen kuvan, mut jotenkin mä oon vaan jämähtänyt noihin mustavalkosiin, ne on kauniita, yksinkertaisia ja sopii ainakin kaikkien vaatteiden kanssa :D Ja sitten kaikista vaikein juttu, mitä ihmettä voisin tatuoida.. toisaalta kuva olis kiva.. toisaalta niihin taas kyllästyy helposti.. sitten taas toisaalta tribaali, (mietin muuten tätä sanaa ainakin 10 minuuttia, ei tullut päähän, ei sitten millään:D) mutta mulla on jo iso sellainen.. ja toisaalta taas tekstikin olis kiva, mutta mitä mä siihen sitten kirjottaisin? On nää vaan vaikeita juttuja :D Olispa mulla joku ihana tuttu, joka tietää minkä tyylinen ja luonteinen olen ja piirtäis mulle kasapäin suunnitelmia, josta voisin vaan valita ja muokkailla mieluiseni.. Harmi kun elämä ei ole ihan niin helppoa;) No mutta nää on vasta suunnitelmia ja olen varma (ainakin melkein), että seuraavan tatuointini otan vasta Suomessa, eli eipä tässä ole vielä mikään kiire.. niin eikä tatuoiden kanssa muutenkaan saa koskaan kiirehtiä, tietäkää se! Ne kun sitten ovat i-kui-si-a!

Kertokaahan omia mielipiteitä tatuoinneista, millasista tykkäätte, vai tykkäättekö ollenkaan?:)

Otsikoton

Piti tulla kirjoittelemaan vielä uudestaan, koska tänään oli niiin kiva päivä. Mitään ihmeellistähän ei siis tapahtunut, mutta tuntui siltä että kaikki asiat rullasivat omalla painollaan. Mä olin hyvällä tuulella, lapset oli hyvällä tuulella, kaikki oli siis paremmin kuin hyvin. Kaatosade loppui juuri sopivasti kun lähdettiin hakemaan M koulusta, K tuli ajoissa töistä kotiin, juteltiin niitä näitä, jonka jälkeen lähdin salille. Ulos menessäni vastassa oli ihana auringonpaiste, nautin matkasta, vaikka se onkin melkein vaan ylämäkeä ja yleensä hyvin tuskallista, nyt ei ollut mitään ongelmia. Treenaaminen oli vähän outoa, koska sykemittarista on patterit loppu ja näin ollen en tiennyt sykkeitä, enkä kulutettuja kaloreita, mutta en antanut senkään haitata. Törmäsin salilla myös tuttuihin ja vaihdoin muutaman sanasen heidän kanssaan. Kotiin kävellessä nautin viileästä pimeästä kevätilmasta ja mitä lähemmäs kotia pääsin, sitä kauniimpina näkyivät downtownin yövalot veden äärellä. Vaikka mä usein tätä paikkaa kritisoin ja haukun, niin myöskin kyllä rakastan ja nautin elämästä täällä! Mulle tulee Seattlea vielä ikävä..<3

Teho maanantai

Kello ei ole edes vielä yhtä ja olen saanut mielettömän paljon asioita jo hoidettua..

mm.

-käynyt aamulenkillä (JEE, mahti fiilis)
-käynyt suihkussa
-syönyt aamupalan
-lukenut O:lle kirjoja
-pessyt ja viikannut 3 koneellista pyykkiä (okei, vika pyykillinen on vielä kuivurissa)
-tyhjentänyt matkalaukkuni
-leikkinyt O:n kanssa
- järjestänyt M:n askartelupödän
-vienyt roskat ulos
-opettanut O:ta käymään potalla
-tehnyt O:lle ja itselle välipalat ja lounaan
- hinkannut lattiaa puhtaaksi tahroista paperin ja pesuaineen avulla
-tyhjentänyt astianpesukoneen
-tiskannut astioita
-vaihtanut ja pessyt poikien lakanat
- pessyt keittiön tasot, sekä ruokahuoneen pöydän
-lakaissut ruokahuoneen
- järjestänyt lelut poikien huoneessa
-järjestänyt lelut ja tavarat olohuoneessa
-siivonnut omaa huonetta

Edessä vielä olohuoneen ja ruokahuoneen lakaisu.. Saanko mä sitten mennä päikkäreille saanhan?

Helou!

Hyvää iltaa/ huomenta! Ajattelin vaan kertoa teille, että tämä tyttö on taas Seattlessa! Kotona vastassa odotti, no mikäs muukaan kun kaatosade, ah ja kylläpäs se tuntui niin kotoisalta, hehehee.

Nyt pitäisi olla pienten bileiden paikka, sillä tänään oli VIIMEINEN kerta, kun lensin poikien kanssa yksin.. käsittämätöntä!!! Seuraavalla kerralla kun astun lentokoneeseen, niin onkin edessä muutto Berkeleyyn kesäkuun lopussa ja hostäiti nyt tietty tulee meidän mukaan. Ja sitä seuraavalla lennolla oonkin jo tulossa takaisin koti Suomeen.. sellaset 3 kuukautta aikaa siihen, mihin tää aika on oikeesti mennyt?

Arvatkaas mitä meikälainen aloittaa taas huomenna..? aamulenkit, voi kyllä kuulitte oikein. Olen haastanut itseni ainakin seuraavaksi kahdeksi viikoksi juoksemaan kolmena aamuna viikossa. Haluan nähdä onko siitä mitään apua painonhallintaan/ yleiseen hyvinvointiin. Muistan kyllä pari kertaa juosseena, että siitä tulee ihan mielettömän energinen olo loppupäivälle, se herääminen vaan on niin pirun vaikeaa, varsinkin jos tietää, että saisi vielä nukkua tunnin pidempään. Mä vihaan aamuja, EN ole yhtään aamuihminen, mutta pakko sitä on kaikkea kokeilla ja vähän itseään rääkätä :D Toivon siis, että huomenna ennen seiskaa ei sada kaatamalla vettä, tai sitten meikäläisen suunnitelmat menee ihan pilalle..

Nyt aion tyhjennellä hetken matkalaukkua ja sitten on vissiin jo aika mennä nukkumaan, jos meinaan itseni saada ylös. Paras laittaa treenikamat jo tuolille valmiiksi odottamaan :) Kivaa alkavaa viikkoa teille!

blogien kiehtova maailma

Apua, olen koukussa.. nimittäin laihdutus- ja terveysblogeihin. Joo, on kyllä aika säälittävää, että olen käyttänyt varmaan puolet viikostani nyhjöttäen tietokoneella, kun oisi voinut sen sijasta tehdä vaikka mitä paljon hyödyllisempää, mutta minkä sitä itselleen voi kun löytää jotain kiinnostavaa luettavaa, niin se on menoa sitten! :)

Mun kotiinpaluuseen on aikaa n. 3 kuukautta ja nyt on oikeestaan viiminen hetki aloittaa terveelliset elämäntavat, jos haluan saada kropassani jotain muutoksia näkyviin ennen kun palaan Suomeen. Mun syömistavat on muuttuneet melko radikaalisesti viimeisten 8,5 kuukauden aikana ja todellakin vaan huonompaan suuntaan. Kaikki, jotka mut tuntevat tietävät etten välitä mistään makeista herkuista (huom. tää ei koska SUKLAATA) kuten, karkeista, pullista yms. täällä ollessani olen kuitenki syönyt kyseisiä tuotteita varmaan enemmän, kun koko aikaisemman elämän aikani yhteensä. MIKSI? On kysymys mihin en osaa oikeestaan vastata itsekään, varmaan oon jäänyt sokeri- ja hiilarikoukkuun, josta nyt yritän itseeni vieroittaa. Lisäksi olen huomannut, että mun syömisestä on tullut enemmän tunteisiin liittyvää, eli jos oikeen vituttaa tai jokin harmittaa, niin varmasti syön jotain, syön myös yksinkertaisesti tylsyyteen.

Mun hostperhe ei syö mitenkään epäterveellisesti, tai no jos oikeen alan miettimään niin ehkä tavallaan joo. Meillä syödään pääasiallisesti aina kotiruokaa, mutta pääosa siitä ruoasta koostuu yleensä riisistä/pastasta/perunasta, sen lisäksi yleensä on jotain lihaa ja sitäkin aina melkoisen vähän + jotain keitettyjä kasviksia. Minä olen ainoa perheessä, joka syö salaattia. Yleensä ruokaa on aina liian vähän, eli en edes kehtaa syödä niin paljon kun oikeesti söisin tai jos haluan lisää on yleensä jäljellä toi pastapuoli, jota en mielellään kovin paljon söisi. Ja missä on meidän kala, olen syönyt 8,5 kk aikana ehkä kolme kertaa kalaa?? Mulla on ikävä isän savustettua lohta<3 Lähiaikoina en tosin ole edes syönyt illallista kotona kun yleensä lähden salille ja sitten kaapista ei löydy mitään kun tulen kotiin :D Jää siis usein illallinen kokonaan välistä, mikä ei tosiaankaan ole hyvä juttu. Mutta ei hätää, illallisen kalorit oon kyllä saanut jo O:n päiväunien aikaan hakemalla kaupasta jotain makeaa naposteltavaa. Mulla on tosiaankin mennyt syömiset täällä ihan päin helvettiä ja siihen on nyt tehtävä muutos.

Pituuteen ja painooni nähden saisin syödä 1500 kaloria, jos en harrasta liikuntaa lainkaan. 1500 kaloria nyt tulee aika heittämällä, varsinkin jos syöt sen 5 kertaa päivässä, eli aamupalan, 2 välipalaa, lounaan ja illallisen. Nyt tarvitsisi siis kehittää jotkut terveelliset ja täyttävät (mahdoton yhtälö) ateriat ja välipalat.. ai niin ja niiden pitäisi olla vielä suhteellisen halvatkin, että kehtaan pyytää K: ta ostamaan ne :D Aamupala on onneksi aina sama arkipäivisin: puuroa ja keitetty kananmuna, se on terveellinen ja helppo :) lounaaksi syön yleensä salaatin tai tomaattikeittoa, mut mitä ihmettä mä keksin niille välipaloille? Ja entäs se illallinen sitten kun sitä en oikeestaan ehdi syömään, se on sitten joko jotain just ennen salia (ei hyvä) tai sitten jotain vähän ennen nukkumaan menoa.. en tykkää kummastakaan vaihtoehdosta!!! Ideoita otetaan vastaan kiitos :)

Isoimmaksi ongelmaksi mulle on tullut (niin kuin jo oon monta kertaa maininnut) syöminen O:n päiväunien aikaan. Mun tarvis keksiä jotain fiksua tekemistä siksi aikaa tai sitten vaan yksinkertaisesti mennä myös itse siksi aikaa päiväunille, eipähän tulisi ainakaan syötyä :D Tai sitten vaan yksinkertaisesti laitan itseni kauppakieltoon, eli ei mitään asiaa meidän lähikauppaan enää ikinä.. okei, ehkä taas vähän liioteltua :D Naurattaa vaan se, tai oikeestaan säälittää miettiä, missä kunnossa olisin, jos en olis alottanut tota makeen syömistä.. käyn kumminkin melkein joka arkipäivänä salilla ja nimenomaan tekemässä lähinnä aerobista liikuntaa, voin vain kuvitella miten hyvässä kunnossa olisin ilman ton kaiken pullamössön ja sokerin syömisen aloittamista. Tai ainakin olisin samassa kunnossa, kun tänne tullessani. Nyt ei oikeesti auta muu, kun ottaa itseään sadannen kerran niskasta kiinni ja saada tää pää sellaseen tilaan, että nyt oikeesti voisi miettiä asioita ihan järjellä, eikä mennä niiden tunteiden mukaan. Haluan entisen Tiian takaisin kiitos! :)

Ohhoh, tulipas taas aikamoinen postaus.. ja itseni toistoa ainakin tuhanteen kertaan, pahoittelen :)

Tähän loppuun laitan vielä linkin yhden jenkki-tytön blogista, joka laihdutti vuoden aikana n. 45 kiloa.. mun ei tarvis laihduttaa kun se 4, mutta tää oli ihan mielettömän inspiroiva, katsokaa ihmeessä, jos tämä aihepiiri kiinnostaa:)

http://undressedskeleton.tumblr.com/

Jos te tiedätte jotain hyviä ja mielenkiintosia terveys- ja laihdutusblogeja niin kertokaahan mulle :)

Aamen

Hohhoijjaa mikä päivä, tai siis ilta. Niin kun olen varmaan ennenkin maininnut hostisovanhempani ovat melko uskonnollisia ja tekevät paljon vapaaehtoistyötä läheisellä kirkolla, tämän myötä myös minun on tullut käytyä useasti heidän mukanaan siellä Berkeleyssa majaillessani. Ja tämä vain siksi, etten ole kehdannut kieltäytyä. Yleisesti Suomessa ollessani kirkossa tulee käytyä n. 1-2 kertaa vuodessa ja nämäkin kerrat sijoittuvat yleensä, häiden, hautajaisten tai joulun yhteyteen, eli mikään ihan himouskovainen en ole, ja olen muutenkin sitä mieltä ettei sitä uskonnollisuutta mitata sillä kuinka useasti käyt kirkossa. No kumminkin tänään oli taas kirkon vuoro jonkinlaisten pääsiäsrituuaalien ja illallisen merkeissä ja ekaa kertaa myös hostlapset olivat mukanamme ja voi hohhoh mitä toimintaa :D



Ennen ruokailua tosiaan kävimme läpi jonkinlaisen pääsiäisrituaalin, johon sisältyi kasapäin tarinoita, rukouksia, lauluja, 4:n viinilasillisen juomista (jotka minä korvasin mehulla), sekä erilaisten ruoka-aineiden syömistä. Meidän 2v-O ei oikeen jaksanut keskittyä ja täytyy sanoa, että olin vähän hermona kun kaveri heitteli haarukoita ja veitsiä lattialle, halusi juoda mehua koko ajan ja huusi, että lopettakaa jo lukeminen.. en yhtään hävennyt en :D Tuli sellainen olo, että olen erittäin hyvä au pair, vaikka isoäidin sylissä O kyllä istui kokoajan, eli perjaatteessa vastuu ei ollut minulla;)

No vihdoin tämän rituaalin jälkeen saatiin alottaa ruokailu.. lammasta (yllätys), perunoita ja porkkanoita, sekä salaattia. Täytyy sanoa, että äidin pääsiäisruokiin verrattuna tuo ruoka ei maistunut yhtään millekkään ja lammaskin oli ihan sitkeää ja raakaa.. Ainut hyvä asia oli jälkiruoka, joka oli suklaakakun palanen, omomomom.. sen olisi kyllä voinut jättää välistä, kun muutenkin yritän painoa tiputtaa, mutta sano siinä nyt, että ei kiitos kun kakku kiikutetaan suoraan suun eteen :) Ruokailun jälkeen toin pojat "lievässä" sokerihumalassa kotiin nukkumaan, kun isoäiti jäi vielä iltapalvelukseen ja siivoamaan muiden jälkiä.

Vanha nainen, jonka kanssa olen jutellut joka kerta kirkossa ollessani tokaisi.."sinun on varmasti kova ikävä perhettäsi näin pääsiäisen aikaan".. hetkinen.. no ei mulla kyllä oikeastaan ole yhtään sen enemmän tai vähemmän ikävä kun minään muunakaan aikana, ainoastaan harmittaa se, että porukoilla olisi varmaan paljon suklaamunia syötävänä, mutta ei meille pääsiäinen ole niin mikään ihmeellinen juttu. Saa muuten nähdä tuleeko tästä ensimmäinen pääsiäinen, kun en syö yhtään suklaamunaa.. en voi kyllä uskoa sitä todeksi :D Vastasin kumminkin naiselle, että no onhan mulla vähän, mutta ei tässä ole nyt enää kun kolme kuukautta aikaa kun menen kotiin, niin enköhän selviä.

Kuvat: we<3it

Vaikka en olekkaan mikään kirkko-fani, ihmiset tuolla kirkolla ovat mielettömän ihania ja tulevat aina kyselemään kaikennäköistä, ovat ystävällisiä ja kertovat, ettei mulla edes ole aksenttia, vaikka oikeasti kyllä on :D Heillä on hyvin pieni ja tiivis seurakunta ja luulen, että he ovat kaikki keskenään hyviä ystäviä. Mulle toivotettiin nyt jo turvallista lentomatkaa, sitten kun kolmen kuukauden päästä lennän kotiin ja tultiin illallisen jälkeen sanomaan, että voi kun oli kiva taas nähdä ja ihanaa kun istuttiin samassa pöydässä. Ei siinä voi kun vaan hymyillä ja ajatella, kuinka sydämellisiä ihmisiä he ovat minulle, heille täysin ventovieraalle ihmiselle. Kaikkien paasausten ja hoilotusten jälkeen, illasta jäi siis kumminkin hyvä mieli ja on ihanaa tietää, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka välittävät ja pitävät toisistaan huolen (okei, nyt meni jo aika laimeeksi, mutta ihan totta :D).

Vä-syt-tää!

Jotenkin huomaa, ettei ole tullut viimisten parin viikkojen aikaan oikeen nukuttua..mm. eilen missasin maanjäristyksen kun olin päikkäreillä :D Ei se kuulemma mikään iso järistys ollut, mutta kumminkin sellanen, että pystyi huomaamaan. Miks mä aina nukun kun jotain kivaa ja jännittävää tapahtuu? :D Eilinen oli jokseenkin todella raskas päivä, eikä ne päiväunetkaan oikeen auttaneet, tai ehkä se 3 tuntia oli ihan vähän liikaa..mut jos mä nukun niin nukun sit kunnolla, ei sellaset puolen tunnin päiväunet auta mihinkään ;) Illalla työskentelin kolmisen tuntia ja olin sen jälkeen jo ihan kypsä, että onnea vaan mun tuleville kuukausille :)

Tänään aamulla mulla oli aamuvapaa ja olin ihan fiiliksissä, että jes saan kerrankin nukkua niin pitkään kun huvittaa, vaan mitä vielä. Kahdeksalta aamulla heräsin siihen kun pojat soittivat alakerrassa nokkahuilua ja se ei ehkä ollut mitään maailman kauneinta kuunneltavaa.. en ollut yhtään hermona en :D Makoilin kumminkin vielä pari tuntia sängyssä ja juttelin facessa kavereiden kanssa ja sen jälkeen sain raahattua itseni lenkille. Olin hieman hämmentynyt kun itse juoksentelin topissa ja vastaan tuli nainen toppatakki päällä, en sitten tiedä että kummalla oli oikeanlainen varustus kyseiseen ilmaan, mutta mulla oli ainakin pirun kuuma:D

Iltapäivä sujui telkkaria katsellessa ja blogeja lukiessa.. Sitten alkoikin taas työt, mutta jälleen kerran sen hurjat kolme tuntia. Meitä on muutenkin täällä kolme aikuista katsomassa 2 lasta, niin välillä kyllä tuntuu turhalta mun "työskentelyni". No huomen aamulla olen vihdoin lasten kanssa yksin kun hostisovanhemmilla on omia menoja, eli aikainen herätys siis tiedossa, höh :/

Tällästä menoa siis täällä.. yritän nyt jotenkin saada itseäni vähän energisemmäksi, mutta jotenkin vaikeaa tuntuu olevan. Oon varmaan vieläkin masenutunut, kun jouduin jättämään kahden viikon jälkeen suomikaverit ja nyt tarvii olla loppu aika ihan yksikseen, enköhän mä silti tän reilut 3 kuukautta kestä, sitten saa taas nähdä kaikki ihanat ystävät<3

SD was amazing!

Ensinnäkin San Diego oli aivan uskomattoman ihana paikka! Toiseksi mä voisin muuttaa sinne ja kolmanneksi haluan sinne takaisin NYT HETI!!!

4 päivää kului jutellessa, altailla ja rannoilla loikoillessa, shoppaillessa, syödessä, kotibileissä hengailemassa.. mitä muuta voisitkaan toivoa? Täydelliset 4 päivää, nyt jaksaa taas vähän aikaa tehdä töitä :)

Tällä hetkellä odotan, että pääsen päikkäreille, joten mitään pitkiä sepustuksia en ala kirjottamaan, mutta tässä teille kuvia siitä ihanasta paikasta..:)



oltiin katsomassa rannalla merileijonia..

Ainon asuinalueella oli tollasia mielettömän kivoja allasalueita, joihin pääsi loikoilemaan ja uimaan

Reetta ja Aino<3

Ihastelemassa näköaloja

wuhuuuu!!!

Jos meillä on Suomessa koivukujia niin diegossa on sit palmukujia..

Perus jenkkiliput liehumassa joka puolella..

näköaloja :)

kolme kaverusta..

oltiin katsomassa auringonlasku.. niiiin romanttista;)

Mulla ei ole kyllä San Diegosta mitään pahaa sanottavaa.. jos joku au pairiksi lähtevä miettii mihin haluaisi mennä, niin Diego oli ainakin ihan mieletön paikka, eli suosittelen..:)

Nyt ollaan Berkeleyssa, kävin hakemassa lapset M:n luota San Fransiscosta ja nyt ollaan sitten viikko täällä ennen kun tarvii palata takaisin kylmään sateiseen Seattleen.. niin ja täälläkin muuten sataa, mut ei se sade oo yhtään samanlaista kun meillä, niiin ei se haittaa;)

San Diego fiilistelyä

Huomenna tähän kellon aikaan istun lentokoneessa n. puolen tunnin päässä San Diegosta. En pysty vieläkään ymmärtämään, että olen oikeasti menossa sinne ja pääsen viettämään 4 päivää kahden hyvän ystäväni kanssa ja vielä ihan mielettömässä paikassa:) Tässä teille muutamia fiilistely kuvia.. täytyy kyllä sanoa, että olen ainakin näiden kuvien mukaan Ainolle tällä hetkellä todella kateellinen.. Ja mua ei myöskään yhtään haittaa, että noiksi neljäksi päiväksi on luvattu 22-27 astetta lämmintä ja auringonpaistetta.. sainkin puhelimeeni viestin "muista ottaa bikinit mukaan, mennään varmaan perjantaina altaalle ja lauantaina rannalle".. ääää.. en malta oikeesti odottaa:) Tää iltakuva on ihan mielettömän kaunis ja veikkaan myös, että tuolla saattaa olla viikonloppu iltaisin melkoisen hyvä meno.. saa nähdä;) Rakastan rantoja ja palmuja.. tää näyttää oikeesti niin paratiisilta harmaaseen ja sateeseen Seattleen verrattuna. Jos nyt saisin päättää uudestaan, niin oisin kyllä ehdottomasti halunnut viettää vuoteni jossain lämpimässä kaupungissa:) vettä, palmuja, veneitä, rantaa, vihreää nurmikkoa..<3 Nyt ei jaksa vituttaa edes huomisen aamu neljän herätys, kun tietää, että on tulossa ihan huiput 4 päivää.. mulla on tänään vielä kaksi asiaa tekemättä: nro.1 pakkaa, pakkaa, pakkaa.. nro.2 osta se hemmekon aurinkorasva, tai mä joudun ekan jälkeen viettämään loppupäiväni sisällä:D (ois mulla paljon muutakin, mut tossa noi oleellisimmat;)) San diegooooo here I come<3

Paluu arkeen

Noniin, nyt on taas palattu normaaliin arkeen, mutta onneksi vain pieneksi hetkeksi, sillä torstaina lennän ensin poikien kanssa San Fransiscoon, josta jatkan sitten matkaani Ainon ja Reetan luo San Diegoon ja uskomatonta kyllä, sinne on luvattu lämmintä, aurinkoista viikonloppua :) En malta odottaa mun neljän päivän vapaatani.

Eilen Reetta sitten lähti kohti San Diegoa.. heti auton lähdettyä pihasta tuli ihan haikea ja yksinäinen fiilis.. ei pystynyt enää puhumaan Suomea, yhyy.. Tuntuu muuten hassulta, että jo viikon suomen puhumisen jälkeen englanin puhe alkoi takkuamaan.. eli tarkoittaako tää sitten sitä, että kun palaan Suomeen niin kahden viikon jälkeen oon samalla tasolla kun tänne tullessani? No ei kai sentään, ei kukaan ainakaan multa ota pois näitä kaikkia uusia sanoja, joita oon viimeisten kuukausien aikana oppinut.

Tänään on ollut jotenkin tosi väsynyt olo.. tai siis aamulla oli vielä ihan jees, mutta iltapäivällä fiilis oli se, että koska mä pääsen nukkumaan? Ja töitä tosiaan yli ilta yhdeksään asti.. Pakkaamaankin pitäs alkaa, se pitää tehdä viimeistään huomisen päivän aikana, sillä meidän torstain lento on tosiaan aamu kuudelta.. siitä voi tulla aika pirun mielenkiintonen lento, tai sit lapset vois olla ihania ja nukkua koko lennon (toiveajattelua) :D

No kumminkin, nyt lopetan tän mun masentelun ja jatkan tätä loistokasta työpäivää vielä hetkisen ennen kun pääsen nukkumaan.. musta kyllä tuntuu, että sitten kun kello on se yhdeksän, niin ei mua sitten enää väsytä:D no ei se haittaa, sitten voi alkaa keräilemään seuraavan puolentoistaviikon kamoja kohti matkalaukkua, kerrankin pakkaa mielellään, kun tietää, että tulee olemaan ihan mahtavia reissuja tiedossa, etenkin se San Diego ;)

Party night!

Downtownin reissulta kotiuduttuamme oli aika käydä suihkussa ja alkaa valmistautumaan iltaa varten.. Vietimme alkuillan kahdestaan meillä, hostperheeni oli ystäviensä luona illastamassa, joten saimme rauhassa huudattaa hyvää musiikkia, juoda smirnoff iceja, jutella, nauraa ja tehdä mitä ikinä huvitti. Olin enemmän kun iloinen, kun sain pitkästä aikaa kivan kampauksen eikä tarvinnut jättää hiuksia auki niin kun yleensä ulos mentäessä. Hienot hiukset = parempi mieli, kiitos siitä Reetalle!<3

Ystäväni Minna soitti, että hän tulee noutamaan meitä puoli kahdeksan aikaan B:n luokse, johon oli tulossa muutakin porukkaa "aloittelemaan". Jenkkien aloittelu, tai juomakulttuuri ylipäätään poikkeaa meidän Suomalaisten kulttuurista melkoisesti. Täällä yleensä juodaan pari kaljaa ja mennään baariin ja siellä voidaan juoda pari lisää, eikä tarvi vetää ns. Suomiperseitä. No, me suomalaiset vedettiin kumminkin sen suomietiketin mukaan;) Eli siis viinipullot kassiin ja matka kohti South Seattlea :)

Heti perille päästyämme kohtasimme ongelman B:n luona ei ollut viinipullokorkinavaajaa. Herrasmiehenä B lähti käymään porukoillaan, jotka asuivat lähellä ja haki meille avaajan, aikas kivasti tehty:)

Ongelma numero kaksi, mites näitä viinipulloja avattiinkaan? Itse kierrekorkkiin tottuneena ei meinannut oikeen toi avaaminen onnistua. Ei sitten keneltäkään meiltä. Jouduttiin siinä pyytämään pojilta apua, mutta tiukkaa näytti tekevän heillekkin, lopulta saatiin kumminkin pullot auki ja juomingit pääsivät alkamaan :)

Kaikkia tekniikoita kokeiltiin :D Kuinka monta suomalaistyttöä tarvitaan viinipullon avaamiseen? vastaus: enemmän kuin kolme:D

Onnelliset viinilasien omistajat. B asui omakotitalossa, joten tilaa riitti. Paikalle ei tullutkaan sitten porukkaa ihan niin paljon kun alussa luultiin, mutta ei se menoa haitannut, ei sitten laisinkaan. Pojat siinä ysin maissa alkoivat olla malttamattomia ja halusivat lähteä jo kaupunkiin, tuli siinä sitten vähän kiirus alkaa tyhjentämään niitä juomalaseja ja lopputulos oli kyllä myös sen mukainen :D

Mitä mä touhuan? N. 80 % illan kuvista mulla on joko suu auki tai silmät kiinni.. on se niin vaikeaa edes yrittää näyttää jotenkin edustavalta :D P.s kiinnittäkää huomiota Reetan amputoituun jalkaan ja mun loistavan ryhtiini...

Tiia ja Minna poseeraamassa.. huom. silmät auki, jesh!! :D

Hähääää.. änkesin Reetan kanssa vessaan ja otin siitä kuvan.. muahhaaa, olen reilu kaveri;) Saanko esitellä ensimmäinen Seattlessa tapaamani normaali miespuoleinen henkilö, eihän sen löytämiseen mennytkään kun tasan kahdeksan kuukautta :D Niin ne pojat tosiaan halusi lähteä ulos, joten me vedettiin viimeiset viinilasilliset kurkusta alas ja lähdettiin kohti menomestoja.. ekana paikkana cow girl inc, siellä tytöt tanssivat vähissä vaatteissa tiskillä, eli ainakin miehiä riitti paikalla;) baarista löytyi myös sellanen mekaaninen härkä, jolla voi ratsastaa, mutta sitä me ei jostain syystä haluttu kokeilla mekkojemme kanssa :D Oli kyllä hauska paikka ja oli ihanaa olla ulkona isolla porukalla ja nähdä useampaa paikkaa saman illan aikana. Tässä kuvassa ollaankin jo seuraavassa paikassa, jonka nimeä en yllättäen muista.. Päästiin ilmaseksi sisään kun lirkuteltiin vähän ovimiehelle ja kerrottiin, että ollaan Suomesta :D Myös juomien tarjoajia riitti koko illan.. voitteko uskoa, koko illan aikana, mulla ei mennyt senttiäkään rahaa :D ei oo sitten tapahtunut koskaan ennen.. Tähän kuvaan on hyvä lopettaa tämä postaus.. mitähän helvettiä mahdan selittää Natelle..? Mä en tiedä miksi, mutta sen jälkeen kun olen tullut tänne, mulla on aina ihan totaaliset muistinmenetykset näistä kyseisistä juhlailloista.. todennäkösesti syynä liian nopea alottelutahti, eli ehkä me tytöt sitten ens viikon San Diegon reissulla varataan vähän enemmän aikaa aloitteluille.. toivottavasti;) Toivottavasti en oo nolannut itteäni, ainakaan kauheen pahasti ;D

Kumminkin oli hauska ilta ja hyvää seuraa.:) Tää päivä on mennyt löhöillessä ja syödessä (yllätys). Täytyy muuten mainita vielä yks asia amerikkalais miehistä, nimittäin meidän pojat oli melkosen ihania ja teki meille tänään ihan mielettömän aamupalan, eikä ne antanut meidän ees tiskata astioita. Enpä oo törmännyt moiseen Suomessa.

En voi uskoa, että huomenna on taas maanantai, se tarkoittaa sitä, että Reetta lähtee :( mutta onneksi mä näen sen jo torstaina uudestaan ja myöskin Ainon<3 Nyt siis kolme päivää töitä ja sitten 4 päivää lomailua aurinkoisessa San Diegossa.. Can't wait :)

Loppuviikkoa

Hellou.. seuraavaksi tulossa kaksi postausta ja jopa vielä kuvien kera :) Loppuviikko meni rennoissa merkeissä, perjataina oli vihdoin aurinkoinen päivä ja oltiin Reetan ja O:n kanssa nauttimassa ilmasta gasworks parkissa.

O:n koira leikit menossa.. wuh,wuh!!!