Täällä vietettiin eilen 4th of july:ta eli itsenäisyyspäivää. Päivä ei tosin mulle poikennut yhtään normaaleista vapaapäivistäni. Aamulla otin hetken aurinkoa, sitten katselin ihan vaan leffoja, olin koneella, tein illallista ja kävin lenkillä. Olishan sitä voinut lähteä seikkailemaan San Franciscoon tai edes Berkeleyn keskustaan katsomaan ilotulituksia ja iloisia ihmisiä, mutta jostain syystä ei kiinnostanut.
Eilen oli jotenkin tosi ihmeellinen päivä. Kai se johtui osaltaan siitä, että tulin ajatelleeksi sitä, että kahden viikon päästä lähdetään kotiin, enkä oikeen tiedä olisiko iloinen vai surullinen. Tai tottakai oon molempia. Iloinen nähdessäni perheen, ystävät, päästessäni omaan kotiin. Surullinen siitä, että täytyy hyvästellä tämä perhe, ystävät, enkä enää näekään keittiön ikkunasta palmuja (okei, tää luksus kuuluu vaan berkeleyhyn;)). Tuntuu hassulta tulla kotiin ja vaikka elämä muuttuukin varmasti taas siksi normaaliksi omaksi itsekseen, on se ihan erilaista elämää, kun mitä olen elänyt vuoden täällä. En mä tiedä.. on vaan outo olo, eikä asiaa muuten yhtään helpota se, että lennonjohtajat ovat päättäneet alkaa lakkoilla juuri sinä päivänä kun mun pitäis lentää kotiin, tää on niiin mun tuuria :DD Katotaan pääsenkö lainkaan perille!
No ne oli eilisen pohdintoja ne.. Tänään lähdin taas aikaisin hakemaan poikia isältään. Mentiin leikkimään puistoon pariksi tunniksi ja sitten tultiin Berkeleyhyn. Syötiin lounas ja nyt mä saan toimia päiväunivahtina, kun M ja K lähti puistoon, eli ehdin kirjoittamaan teille sopivasti pienen tekstin :) Töitä on viiteen asti ja sitten olis tarkotus mennä lenkille, jos tonne kuumuuteen mitään jaksaa mennä tekemään. Lämmin ilma on kiva, mutta liian kuuma on liian kuuma, en silti valita :) Tää viikko menee varmaan nopeesti, kun on vaan neljä työpäivää ton eilisen pyhän vuoksi.. perjantaita odotellessa !!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti