Aamen

Hohhoijjaa mikä päivä, tai siis ilta. Niin kun olen varmaan ennenkin maininnut hostisovanhempani ovat melko uskonnollisia ja tekevät paljon vapaaehtoistyötä läheisellä kirkolla, tämän myötä myös minun on tullut käytyä useasti heidän mukanaan siellä Berkeleyssa majaillessani. Ja tämä vain siksi, etten ole kehdannut kieltäytyä. Yleisesti Suomessa ollessani kirkossa tulee käytyä n. 1-2 kertaa vuodessa ja nämäkin kerrat sijoittuvat yleensä, häiden, hautajaisten tai joulun yhteyteen, eli mikään ihan himouskovainen en ole, ja olen muutenkin sitä mieltä ettei sitä uskonnollisuutta mitata sillä kuinka useasti käyt kirkossa. No kumminkin tänään oli taas kirkon vuoro jonkinlaisten pääsiäsrituuaalien ja illallisen merkeissä ja ekaa kertaa myös hostlapset olivat mukanamme ja voi hohhoh mitä toimintaa :D



Ennen ruokailua tosiaan kävimme läpi jonkinlaisen pääsiäisrituaalin, johon sisältyi kasapäin tarinoita, rukouksia, lauluja, 4:n viinilasillisen juomista (jotka minä korvasin mehulla), sekä erilaisten ruoka-aineiden syömistä. Meidän 2v-O ei oikeen jaksanut keskittyä ja täytyy sanoa, että olin vähän hermona kun kaveri heitteli haarukoita ja veitsiä lattialle, halusi juoda mehua koko ajan ja huusi, että lopettakaa jo lukeminen.. en yhtään hävennyt en :D Tuli sellainen olo, että olen erittäin hyvä au pair, vaikka isoäidin sylissä O kyllä istui kokoajan, eli perjaatteessa vastuu ei ollut minulla;)

No vihdoin tämän rituaalin jälkeen saatiin alottaa ruokailu.. lammasta (yllätys), perunoita ja porkkanoita, sekä salaattia. Täytyy sanoa, että äidin pääsiäisruokiin verrattuna tuo ruoka ei maistunut yhtään millekkään ja lammaskin oli ihan sitkeää ja raakaa.. Ainut hyvä asia oli jälkiruoka, joka oli suklaakakun palanen, omomomom.. sen olisi kyllä voinut jättää välistä, kun muutenkin yritän painoa tiputtaa, mutta sano siinä nyt, että ei kiitos kun kakku kiikutetaan suoraan suun eteen :) Ruokailun jälkeen toin pojat "lievässä" sokerihumalassa kotiin nukkumaan, kun isoäiti jäi vielä iltapalvelukseen ja siivoamaan muiden jälkiä.

Vanha nainen, jonka kanssa olen jutellut joka kerta kirkossa ollessani tokaisi.."sinun on varmasti kova ikävä perhettäsi näin pääsiäisen aikaan".. hetkinen.. no ei mulla kyllä oikeastaan ole yhtään sen enemmän tai vähemmän ikävä kun minään muunakaan aikana, ainoastaan harmittaa se, että porukoilla olisi varmaan paljon suklaamunia syötävänä, mutta ei meille pääsiäinen ole niin mikään ihmeellinen juttu. Saa muuten nähdä tuleeko tästä ensimmäinen pääsiäinen, kun en syö yhtään suklaamunaa.. en voi kyllä uskoa sitä todeksi :D Vastasin kumminkin naiselle, että no onhan mulla vähän, mutta ei tässä ole nyt enää kun kolme kuukautta aikaa kun menen kotiin, niin enköhän selviä.

Kuvat: we<3it

Vaikka en olekkaan mikään kirkko-fani, ihmiset tuolla kirkolla ovat mielettömän ihania ja tulevat aina kyselemään kaikennäköistä, ovat ystävällisiä ja kertovat, ettei mulla edes ole aksenttia, vaikka oikeasti kyllä on :D Heillä on hyvin pieni ja tiivis seurakunta ja luulen, että he ovat kaikki keskenään hyviä ystäviä. Mulle toivotettiin nyt jo turvallista lentomatkaa, sitten kun kolmen kuukauden päästä lennän kotiin ja tultiin illallisen jälkeen sanomaan, että voi kun oli kiva taas nähdä ja ihanaa kun istuttiin samassa pöydässä. Ei siinä voi kun vaan hymyillä ja ajatella, kuinka sydämellisiä ihmisiä he ovat minulle, heille täysin ventovieraalle ihmiselle. Kaikkien paasausten ja hoilotusten jälkeen, illasta jäi siis kumminkin hyvä mieli ja on ihanaa tietää, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka välittävät ja pitävät toisistaan huolen (okei, nyt meni jo aika laimeeksi, mutta ihan totta :D).