Hei taas!

Postausten kirjoitus on taas jäänyt vähän vähemmälle ja syy siihen on se, että elämästäni on tullut niin tylsän rutiininomaista etten usko, että teitä kiinnostaa joka päivä lukea: tänään tein 9 tuntia töitä ja sitten kävin salilla. Korjatkaa toki jos olen väärässä :D No tänään olen tähän mennessä tehnyt 3 tuntia töitä ja käynyt salilla ja vielä olisi 7 tuntia töitä edessä. Noniin, siinähän se tuli, suorastaan uskomattoman mielenkiintoista, hah!

Olen jo monta kertaa kirjoittanut kuinka nopeasti aika menee.Me muutetaan hostperheen kanssa kesäkuun lopussa Berkeleyyn, joten oikeastaan mulla on enää reilu kuukausi jäljellä täällä Seattlessa, se tuntuu sekä pelottavalta, että ihanalta! Viime ajat oon nauttinut ihan mielettömästi elämästäni täällä, lähinnä siksi, että oon tavannut niin kivoja tyyppejä ja poikien kanssa menee hyvin. On jo kamalaa ajatella päivää, kun tarvii hyvästellä lapset tietäen, ettei välttämättä enää koskaan nähdä. Koko eilisen päivän O hoki mulle, I missed you, I missed you kun ei oltu nähty koko viikonloppuna, ne sanat sai kyllä mut hymyilemään:)

Jotenkin nyt on tosi ristiriitaiset tuntemukset ajatellen kotiinlähtöä. Tottakai ikävöin perhettäni ja ystäviäni ja omaa vanhaa elämää, mutta tiedän, että jään ikävöimään myös monia asioita täältä. Uskon, että myös se ettei minulla varsinaisesti ole mitään suunnitelmaa mitä aion tehdä kotiin palattuani saa minut hieman hermostuneeksi. Helpompaa olisi palata, jos olisi koulu- tai työpaikka odottamassa. Kaikki kyllä sanovat, että kyllä ne asiat järjestyvät ja tottahan se varmaan on, mut mä oon luonteeltani sellanen stressailija, että haluaisin tietää jo mitä tulee tapahtumaan. Tätä ikääkin alkaa olemaan jo sen verran, että olisi kiva tietää mitä haluaisi elämällään tehdä:)

Varmaa on se, etten enää pystyisi viettämään toista vuotta au pairina, kaipaan niin paljon omaa kotia, rauhaa, ystäviä, aikatauluja, sitä, että saa olla oman itsensä herra, eikä miettiä, että voinkohan mä nyt mennä käymään suihkussa, vai pitääkö lasten päästä kylpyhuoneeseen seuraavan 15 minuutin aikana, tai että voinkohan mä nyt syödä ton kanan vai onko se mun hostäidin huominen lounas.. varmaan tiedätte mitä tarkoitan?

Tästä tuli nyt tällänen pohdiskelu/ajatusten kertoilu postaus.. ja niitä varmaan on edessä useampikin, mulla kun on tapana miettiä kaikkia asioita aina ihan liikaa..

Ainiin ja kun juuri kirjoitin, etten tiedä mitä haluan elämälläni tehdä niin tiedän ainakin yhden asian.. haluaisin kovasti oppia soittamaan kitaraa. Ainakin yksi asia mikä olisi ihan realistisesti mahdollista, kai?;)

Viime viikolla tuli kova mökki-ikävä.. en tiedä yhtään, että mistä se tuli, mutta voi kun olisi ihanaa nauttia auringonpaisteesta aitan edessä, tehdä kävelylenkki kyläkaupalle, grillata, saunoa, uida meressä ja illalla nukkumaan mennessä kuunnella sateenropinaa.. Onneksi elokuussa pääsee sitten toteuttamaan haaveen, enää pari kuukautta aikaa:)

Nyt tarvii alkaa lopettelemaan ja jatkaa töitä.. ajatuksia olisi ollut vielä vaikka kuinka ja paljon, eli ehkä kirjoitan illalla niistä lisää.. tai sitten huomenna :)