Kesäkuun 13 &14

Viimistä Seattle viikkoa siis viedään, enkä voi ymmärtää sitä, että ensi viikolla tarvii pakata laukut ja tyhjentää tää huone, nyyh. Aika on mennnyt sanoinkuvailemattoman nopeasti, enkä oikeastaan käsitä, että lähden täältä pois ja pitäisi hyvästellä kaikki ihmiset, joihin olen vuoden aikana tutustunut. Tuntuu... no, tuntuu oudolta, en oikeen osaa sanoa mitään muuta. Meillä on sunnuntaina "onneksi" vielä au pair tapaaminen, missä mulla on sitten mahdollisuus nähdä kaikki vielä viimeisen kerran ja sanoa hyvästit.

Ensi tiistaina lennetään siis Berkeleyyn, jossa tulen viettämään viimeisen kuukauteni. Tavallaan olen innoissani, mutta sitten taas tavallaan on tosi tylsää viettää viimeiset viikot paikassa, josta en oikeastaan tunne ketään. Onneksi/toivottavasti ystäväni A tulee ainakin yhdeksi viikonlopuksi kyläilemään ja eräs toinen ystäväni lupasi tulla pitämään mulle seuraa mun viimisiksi päiviksi, kun mun hostperhe on jo reissailemassa, eli ei kai se niin kamalaa voi olla:) Ja sitä paitsi, San Francisco on ihan vieressä ja mä rakastan sitä kaupunkia!<3

Sellasia outoja fiiliksiä täällä päässä tällä hetkellä.. ei oikeen tiedä, että mitä pitäisi ajatella kun kotiinlähtö lähenee.. se on samaan aikaan sekä iloinen, että surullinen asia. Tottakai olen innoissani, mutta kyllä saa varmaan muutamat kyyneleet vuodattaa, kun pitää hyvästellä perhe ja ystävät.

Muuten täällä ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, ihan normi arkea ja työntekoa. Poikkeuksellisesti tosin menen tänään kaverin kanssa illalliselle, että saadaan vielä viettää viimisiä hetkiä yhdessä, äh tää tuntuu niiiiin oudolta :S